
Hii, tämä pätkä on yksi monikansallisen ja -kulttuurisen labramme taukohuoneen helmiä, ja hokemaa käytetään ahkerasti aina, kun joku ei ymmärrä heti, mitä toinen tarkoittaa.
Lilya lähtee kesäksi Alppimaahan!

Ja suloisia karvakeriä.. Tässä vaiheessa kameran akku lopahti, joten loput ihmeellisyydet jäivät kuvaamatta tällä vierailukerralla.
Kovasti oli rakennusurakkaa käynnissä, nostokurkia löytyi vaikka millä mitalla maisemakuvia pilaamasta.
Ihan en saanut selvää tästä katutekstistä, mutta huomatkaa viereisen rakennuksen katon uima-allaskeidas.
Näin mennään Lausanneen.
Ulkona selvisi, että onhan se ollut olympiakaupunkikin näemmä taannoin. Tietoa ei hirveästi pantattu.
Kaupunkikierros alkoi perisveitsiläiseen tapaan hurjalla kiipeämisellä, jonka varrelta löytyi niin abstraktia taidetta...
Maksoimme kaksi frangia ja aloitimme kipuamisen katedraalin kellotorniin. Ensimmäiseltä tasanteelta oli jo tämmöinen kaupunkinäkymä...
Kapuaminen näin ylös oli jo hieman pelottavaa kapeissa ja pimeissä portaissa, mutta maisemat ehdottomasti sen arvoiset.
Kaupunkifestareiden lavan pystyttämistä. Huomatkaa vapaaehtoisten kovin tutun oloiset pinkillä salamalla kuvioidut mustat t-paidat.
Bernin rautatieasema näytti enemmänkin lentokentältä. Eikä nyt puhuta Pirkkalan kakkosterminaalista!
Nimettyjä katukiviä. Tiedän tosin kauniimpiakin nimiä kuin Jutta, mutta oli ainoa suomalaisnimi jonka bongasin.