perjantai 3. heinäkuuta 2009

Olfaktometri

Kun tässä nyt on viime aikoina vaan lähinnä tullut selitettyä erinäisiä huomioita ympäristöstä, niin ajattelin kertoa muutaman sanasen itse työstäkin. Senhän takia siis olen tänne alun perin kuitenkin tullut, eikös?

Alla olevassa kuvassa on siis esillä kaikessa kauneudessaan olfaktometri, jonka ihan itse kokosin!



Seuraavaksi voisinkin vähän esitellä kolmea eri kerrosta hieman yksityiskohtaisemmin. Eli aloitetaanpa ylhäältä päin. Tässä näette eniten osia vaativan kohdan, joka ensimmäisessä kuvassa on verhottu valkoiseen altopahviin, siitä syystä, että kokeiden aikana valo ohjataan tulemaan olfaktometriin ylhäältä päin. Tämä siksi, että hyönteiset tajuaisivat laitteeseen vapauttamisensa jälkeen liikkua hajuetäisyydelle noista keskeltä lähtevistä haaroista. Jokaisen haaran päässä on siis suodatinverkko, josta hyönteiset eivät pääse eteeenpäin ja kovasti hehkulamppua muistuttava lasiosa, jonne ne sitten valon houkuttelemina kiipeävät ja jäävät.



Näistä hehkulamppupalloista ne sitten lasketaan 30 minuutin kuluttua ja tulokset merkitään ylös. Jokaiseen kokeeseen käytetään siis kuusi hyönteistä kerrallaan, yksi jokaista haaraa kohden, ja jokaisella kokeella on viisi toistokertaa. Päivässä tehdään siis vain tuo yksi koe, johon menee laitteen kokoamisen ja purkamisen sekä hyönteisten vaihtojen kanssa suunnilleen kuusi tai seitsemän tuntia. Eli ihan täysiä työpäiviä tulee, vaikka välillä olevat puolituntiset nyt tuleekin notkuttua netissä.


Tässä siis vielä se keskusosa, mihin hyönteiset ohjataan valon avulla...



...sillä ne vapautetaan tänne kakkoskerrokseen alakautta.



Tässä kuvassa näkyy olfaktometrin alin kerros, jonne nuo letkut johtavat kolmoskerroksen "hehkulamppujen" ja suodattimien takaa. Joka toinen, eli kolme noista ilmatiiviistä lasikuvuista on tyhjiä, ja joka toisessa on eri tavalla käsitelty maissintaimi. Lasikuvun yläosassa on pieni lasiputki filttereineen ja tämä tallentaa sitten kustakin kuvusta lähtevät tuoksut. Lasikuvun alaosa on taas sitten kiinni ilmapumpussa, joka kierrättää ilmaa olfaktometrin läpi.



Koe-eläiminä on kolme eri loispistiäislajia, joista nyt on vuorossa Microplitis rufiventris. Muut kaksi lajia ovat Cotesia marginiventris ja Campoletis sonorensis. Jos joku tietää, mitä nämä kyseiset pistiäiset ovat suomenkielisiltä nimiltään, niin kertokaa ihmeessä. Minulle kun asia ei vielä ole ehtinyt selvitä.


Nämä kyseissä kokeissa käytetyt microplitikset vaan ovat kovin kehnoja valitsemaan mitään tiettyä haaraa itselleen, ja tänään jouduimmekin keskeyttämään kokeen kolmen toiston jälkeen, koska siihen mennessä vain kaksi ötökkää oli valinnut haaransa. loput jäivät vain pyörimään keskusosaan. Ja niin joo, kaikki kokeissa käytetyt hyönteiset ovat noin 1-2 viikon ikäisiä naaraita. Naaraita siksi, että tutkimuskysymyksenä on se, houkuttelevatko tietyt tuoksut pistiäisnaaraita (perhosentoukkien vaurioittamille maissikasveille).


Nyt koekasveina ovat vain eri aineilla (BHT, Iodus ja kontrollina puhdistettu vesi) sumutetut maissintaimet, mutta muissa kokeissa on mukana mekaanisesti vaurioitetut ja sitten käsitellyt kasvit ja aitojen perhostoukkien syömät kasvit. Lisäksi syksymmällä mukaan tulee myös pelkät tuoksut ilman maissintaimia.

Eli tämmösiä juttuja puuhaan täällä ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen saattaa olla, että vaihdan johonkin muuhun juttuun, jotta opin mahdollisimman paljon erilaisia asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti