torstai 16. heinäkuuta 2009

Confoeredatio Helvetica part I-III

Basel
25.-28.6.2009

EuroAirport Basel Mulhouse


Lähikauppani Baselin rautatieasemalla.


Baselin rautatieasemaa..


...jonka sisätiloissa...


...oli melkoisen komeaa.


Eikä ulkoasussakaan ollut moittimista.


Jotkut ottavat nallekarkkitehtailun tosissaan. Toivottavasti menevät tasan.


Baselin kaupungintalo.


Hostellini, YMCA Youth Hostel, Gempenstrasse 64.


Lähin kauppani sattui olemaan hieman nuhjuisen oloinen erotiikkaliike.


Ja löytyi kadun varrelta myös tämä mielestäni jo hieman liiankin väriteemainen rakennus.


Aseman viereisessä suklaapuodissa oli hurjasti herkkuja...


...joita tehtiin vielä lisää tiskin takana.


Baselissa päädee janon yllättäessä nauttimaan raikasta juomavettä näinkin viehkosta lähteestä.


Täytyihän biologin nyt eläintarhaan päästä!


Ensinnä askeleet suuntautuivat akvaario-osastolle.


Vonkale!

Tämäkin yksilö oli hurjan iso, vaikkei sitä ehkä kuvasta huomaakaan.


Oli siellä pienempiäkin otuksia.


Viehkoja ja salaperäisiä.


Litteitä ja puikuloita.


Läpikuultavia.


Raidallisia.


Värikkäitä.


Hyvän suojavärityksen omaavia.


Erilaisiin elinympäristöihin sopeutuneita...


...jotkut vielä enemmän kuin toiset.


Ylväitä keisaripingviinejä.


Suloisia kilpikonnanpoikasia.


Karvaisia hämähäkkejä -Ville tykkäis varmaan!


Ja suloisia karvakeriä.. Tässä vaiheessa kameran akku lopahti, joten loput ihmeellisyydet jäivät kuvaamatta tällä vierailukerralla.

Baselista löytyi myös loputtomasti vanhoja taloja.


Holvikaaria.


Syrjäisiä viehättäviä sisäpihoja...

...suloisine yksityiskohtineen.


Ikkunaluukkuja.


Tässä ollaan Reinin alkulähteillä. Vesikin on vielä kirkasta ja puhdasta.


Kaunista.


Kovasti oli rakennusurakkaa käynnissä, nostokurkia löytyi vaikka millä mitalla maisemakuvia pilaamasta.


Mietteliäs.


Katumusiikkia.


Puppenhausmuseum.


Sisältä löytyi taidokkaita miniatyyrejä: huonekaluja,...


...kokonaisia katunäkymiä,...

...kenkiä, laukkuja ja asusteita,...


...ja upeita pukuja. Sekä tietenkin loputtomasti kokonaisia nukketaloja.


Sillä aikaa ehti sataakin.


Matka Baselin katedraalille vei suloisten pienten kujien läpi.


Joskin kujien varsilla saattoi olla yllättävänkin liberaaleja ja nykyaikaisia liikkeitä.


Tietysti kauniissa vanhoissa rakennuksissa.


Ikkunat ovat mitä ilmeisimmin Sveitsissä erityisen panostuksen kohteena.


Yleisimmin kuitenkin lukuisten värikkäiden ikkunaluukkujen muodossa.


Auringonlasku katedraalin näköalatasanteelta...

...Baselin kattojen ylle...


...oli hurjan kaunis.


Katedraalipihan suihkulähde.


Katedraalin koristeita.


Kattoa.


Ja koristeikkunaa.


Messe Tower, Baselin ja samalla koko maan korkein rakennus.


Pihalla pelattiin shakkia.


Ja hissillä pääsi yläkerran baariin, aina 31 kerrokseen asti.


Näkymät olivat sen mukaiset.


Ja juomissa toki indeksikorotukset maisemakertoimella. Tässä Italian Colada, oli muuten hyvää!


Ihan en saanut selvää tästä katutekstistä, mutta huomatkaa viereisen rakennuksen katon uima-allaskeidas.


Oli aika hieno vessan ovikin...


...ja varsinkin ne maisemat sieltä!



Lausanne
12.7.2009
Näin mennään Lausanneen.


Junalla siis! Kuvassa Aafke, hollantilainen kämppikseni.


Ja vastapäätä minä ja Islam.


Lausannen asemalla ensimmäisenä kiinnitti huomion hallin korkeus ja upeat kattolamput.



Ulkona selvisi, että onhan se ollut olympiakaupunkikin näemmä taannoin. Tietoa ei hirveästi pantattu.


Kaupunkikierros alkoi perisveitsiläiseen tapaan hurjalla kiipeämisellä, jonka varrelta löytyi niin abstraktia taidetta...


...kauniita viemärinkansia...


...kuin soma kirkkokin.


Pääovet oli automatisoitu.


Sisällä kirkossa oli viileää.


Lasimaalausikkunoita.


Ja urkumusiikkia sunnuntain kunniaksi.


Kirkolta kapuaminen jatkui, matkan varrella oli kiinnostavia yksityiskohtia.


Suihkulähteitä.


Ja viimein upea maisema Lausannen katedraalille.

Katedraali oli osa kaupunkifestivaalialuetta.


Pihalla kukkivat laventelit.


Ja näköalatasanteelta oli jälleen kerran huomat näkymät.


Myös suoraan reunan yli alaspäin.


Katedraalin sisäänkäynti lupasi paljon.


Emmekä pettyneet.


Maksoimme kaksi frangia ja aloitimme kipuamisen katedraalin kellotorniin. Ensimmäiseltä tasanteelta oli jo tämmöinen kaupunkinäkymä...


...mutta nurkasta löysimme vielä portaat yläkertaan.


Kapuaminen näin ylös oli jo hieman pelottavaa kapeissa ja pimeissä portaissa, mutta maisemat ehdottomasti sen arvoiset.


Kellot olivat valtaisat, onneksi ei ollut tasatunti!


Katedraalin toinen tornikin oli jo alempana.


Tämä silmää iskevä tornikoriste oli suosikkini.


Ehkä kurjin ja ankein yleisin vessa...


...missä olen koskaan käynyt!

Kaupunkifestareiden lavan pystyttämistä. Huomatkaa vapaaehtoisten kovin tutun oloiset pinkillä salamalla kuvioidut mustat t-paidat.


Lausannen linna.


Linnanpihaa...


...kaupunkinäkymineen. Biologin sydäntä lämmittää kattopuutarha.


Lausannen vanhaa kaupunkia.


Harmi, kun oli sunnuntai, olivat kaikki mielenkiintoiset kaupat kiinni.


Oikeuden jumalatar.


Ja hirviö kauniiden räystäsmaalauksien kehystämänä.


Lisää vanhan kaupungin katuja.


Kattotaidetta Sveitsissä ainakin arvostetaan.


Lisää sydäntälämmittävää viherrakentamista.


Ilmiselvä lepakkoauto.



Bern
11.7.2009

Berniin mennään kans junalla.


Jossa tällä kertaa oli oikein somat pöydätkin.


Opaskirja, paras matka-apu.


Bernin rautatieasema näytti enemmänkin lentokentältä. Eikä nyt puhuta Pirkkalan kakkosterminaalista!


Ulkoa asema oli tyylikästä lasia.


Pinkki bussikin vilahti, Ilona tykkäis.


Edelweiss, ei tosin luonnollisimmassa elinympäristössään.


Bernin karhuteema rönsyili arvaamattomiinkin paikkoihin.


Sveitsin parlamenttitalo.


Ja pihan yllättävät suihkulähteet.


Näkymä parlamenttitalon takapihalta.


Katunäkymää.


Ilmapallotaiteilija.


Näitä somia kellarikauppoja oli vaikka millä mitalla.


Konserttitalo.


Vanhan kaupungin katuja.


Maalatut räystäät ovat näemmä Sveitsissä kuuminta hottia. Ja hyviltähän ne näyttää.


Bernin katedraalissa oli hääjuhlat juuri loppusuoralla ja lapset keräilivät kimaltelevaa konfettia.


Bernin katedraali.


Tässäkin julkisivu lupaa paljon sisällöstä.


Eikä turhaan.


Pidän kovasti näistä holvikaarisista katoista ja niiden lukuisista yksityiskohdista.


Urut olivat valtaisat. Näiden tahdissa on ollut hyvä marssia häämarssia.


Ikkuna.


Sivupenkit näyttävät vähän epämukavan oloisilta.


Alttari.


Katedraalipihalta aukeni näkymä Arn-joelle.


Huomatkaa padon harhut ja ylimaallisen kirkkaansininen vesi!


Katedraalin pihaa ja komistuksia.


Jano?


Vanhaa kaupunkia.


Upea sateenvarjo - miksi en ostanut, kaduttaa.


Uima-altaansinistä.


Punatiilikattoja.


Patsas, ja karhuaihe jälleen.


Art floral.


Kolmipyöräinen cola-auto, ois varmaan sit Janin suosikki.


Kirkontorni.


Kanahäkkejä?


Islam ihailee 20 000 frangin kelloja.


Aafkea ne eivät kiinnosta, realisti.


Haurasta paperimukitaidetta.


Nimettyjä katukiviä. Tiedän tosin kauniimpiakin nimiä kuin Jutta, mutta oli ainoa suomalaisnimi jonka bongasin.


Zytglogge lähikuvassa.


Cinema Gotthard ja Ice Age 3, jonka kävimme Aafken kanssa katsomassa. Tykkäsin.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Angel's Kiss




Tai joku vastaava oli tämä ihanuus nimeltään taannoin eräässä merenrantakahvilassa Galwayssa. Uskomatonta, että löysin vielä jotain vastaavaa, on ehkä parhaita juomia ikinä!


Edit. Marja juuri infosi, että kahvila oli nimeltään Arabica Cafe ja juomakin White Angel..

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Neuchâtel kuvina

Rautatieasema, paikallisesti SBB CFF FFS


Siellä ylärinteessä se kasvitieteellinenkin nököttää.


Kaupunkilaisille on siellä täällä tarjolla juomavettä.


Sympaattinen liikenneympyrälapsi.


L'age de Glace, kuulostaa heti paljon hauskemmalta ranskaksi.


Järvitunnelmia.


Tässä on kapuaminen vasta alussa.


Kävelykadun alkupäätä.


Punainen kirkko.


Joutsenet.


Rantatunnelmia.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Olfaktometri

Kun tässä nyt on viime aikoina vaan lähinnä tullut selitettyä erinäisiä huomioita ympäristöstä, niin ajattelin kertoa muutaman sanasen itse työstäkin. Senhän takia siis olen tänne alun perin kuitenkin tullut, eikös?

Alla olevassa kuvassa on siis esillä kaikessa kauneudessaan olfaktometri, jonka ihan itse kokosin!



Seuraavaksi voisinkin vähän esitellä kolmea eri kerrosta hieman yksityiskohtaisemmin. Eli aloitetaanpa ylhäältä päin. Tässä näette eniten osia vaativan kohdan, joka ensimmäisessä kuvassa on verhottu valkoiseen altopahviin, siitä syystä, että kokeiden aikana valo ohjataan tulemaan olfaktometriin ylhäältä päin. Tämä siksi, että hyönteiset tajuaisivat laitteeseen vapauttamisensa jälkeen liikkua hajuetäisyydelle noista keskeltä lähtevistä haaroista. Jokaisen haaran päässä on siis suodatinverkko, josta hyönteiset eivät pääse eteeenpäin ja kovasti hehkulamppua muistuttava lasiosa, jonne ne sitten valon houkuttelemina kiipeävät ja jäävät.



Näistä hehkulamppupalloista ne sitten lasketaan 30 minuutin kuluttua ja tulokset merkitään ylös. Jokaiseen kokeeseen käytetään siis kuusi hyönteistä kerrallaan, yksi jokaista haaraa kohden, ja jokaisella kokeella on viisi toistokertaa. Päivässä tehdään siis vain tuo yksi koe, johon menee laitteen kokoamisen ja purkamisen sekä hyönteisten vaihtojen kanssa suunnilleen kuusi tai seitsemän tuntia. Eli ihan täysiä työpäiviä tulee, vaikka välillä olevat puolituntiset nyt tuleekin notkuttua netissä.


Tässä siis vielä se keskusosa, mihin hyönteiset ohjataan valon avulla...



...sillä ne vapautetaan tänne kakkoskerrokseen alakautta.



Tässä kuvassa näkyy olfaktometrin alin kerros, jonne nuo letkut johtavat kolmoskerroksen "hehkulamppujen" ja suodattimien takaa. Joka toinen, eli kolme noista ilmatiiviistä lasikuvuista on tyhjiä, ja joka toisessa on eri tavalla käsitelty maissintaimi. Lasikuvun yläosassa on pieni lasiputki filttereineen ja tämä tallentaa sitten kustakin kuvusta lähtevät tuoksut. Lasikuvun alaosa on taas sitten kiinni ilmapumpussa, joka kierrättää ilmaa olfaktometrin läpi.



Koe-eläiminä on kolme eri loispistiäislajia, joista nyt on vuorossa Microplitis rufiventris. Muut kaksi lajia ovat Cotesia marginiventris ja Campoletis sonorensis. Jos joku tietää, mitä nämä kyseiset pistiäiset ovat suomenkielisiltä nimiltään, niin kertokaa ihmeessä. Minulle kun asia ei vielä ole ehtinyt selvitä.


Nämä kyseissä kokeissa käytetyt microplitikset vaan ovat kovin kehnoja valitsemaan mitään tiettyä haaraa itselleen, ja tänään jouduimmekin keskeyttämään kokeen kolmen toiston jälkeen, koska siihen mennessä vain kaksi ötökkää oli valinnut haaransa. loput jäivät vain pyörimään keskusosaan. Ja niin joo, kaikki kokeissa käytetyt hyönteiset ovat noin 1-2 viikon ikäisiä naaraita. Naaraita siksi, että tutkimuskysymyksenä on se, houkuttelevatko tietyt tuoksut pistiäisnaaraita (perhosentoukkien vaurioittamille maissikasveille).


Nyt koekasveina ovat vain eri aineilla (BHT, Iodus ja kontrollina puhdistettu vesi) sumutetut maissintaimet, mutta muissa kokeissa on mukana mekaanisesti vaurioitetut ja sitten käsitellyt kasvit ja aitojen perhostoukkien syömät kasvit. Lisäksi syksymmällä mukaan tulee myös pelkät tuoksut ilman maissintaimia.

Eli tämmösiä juttuja puuhaan täällä ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen saattaa olla, että vaihdan johonkin muuhun juttuun, jotta opin mahdollisimman paljon erilaisia asioita.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Jardin Botanique

Oikeanpuolimmainen parveke ylimmässä kerroksessa on minun.



Fasadi.