Puutarhan Veronan kauneimman..

Sen metsästys alkaakin ihan pian, huomenna! Aamuvarhaisen herätyksen ja kuuden tunnin junamatkan jälkeen minun pitäisi kaiken järjen ja etukäteissuunnittelun mukaan olla Veronassa, Porta Nuovan asemalla. Jännittävää.

Koska en todennäköisesti juurikaan ehdi bloggaamaan kesken Italian viikkoani, niin kertoilen sitten reissusta taas jälkikäteen valtaisan kuvatulvan kera.

Työmatkailua

Universitè de Lausanne

Le Biophore

Kuluneella viikolla olen siis ollut kaksi päivää töissä Lausannessa, joten junamatkailua on tullut harrastettua keskivertoviikkoa enemmän. Onneksi sentään jonkun muun piikkiin, tässä tapauksessa siis harjoitteluvastaavien. Uuteen paikkaan oli hieno tutustua ja uusissa projekteissa avustaminen tervetullutta vaihtelua. Työtehtävät olivat melkoisen erilaisia, kuin tähän asti ja opin paljon uusia juttuja labratyöskentelystä, kasvifysiologiasta ja sen sellaisesta. Keskiviikkoiltapäivä sitten vietettiinkin rakkaan kanssa Lausannessa seikkaillen. Vaikka olinkin käynyt aikaisemmin päiväretkellä samassa kaupungissa, niin oli siellä silti hurjasti nähtävää. Ja onneksi oli arkipäivä, niin kaupatkin olivat edellisestä reissusta poiketen auki. Päästiin siis shoppailemaankin!

Olihan sinne katedraalin torniin taas kiivettävä. Portaat olivat yhtä pelottavan kapeat ja pimeät kuin viime kerrallakin.

Lippu kunniaan.

Kaupunkia iltapäivän ajan kierreltyämme tuli nälkä. Ja kuten kaikki tietävät, sopivan ruokapaikan löytäminen on aina hurjan hankala ja pitkällinen prosessi. Lopulta yllämme leijui jo melko vakava mäkkärin uhka, mutta onneksi viime hetkellä allekirjoittanut sai loistoajatuksen: Otetaan vastaan tulleesta aasialaisravintolasta take-away -annokset ja mennään piknikille puistoon! Tämäpä osoittautui loistoajatukseksi, sillä ruoka oli todella hyvää, sitä oli riittävästi ja puistosta oli taivaalliset näköalat vuorille ja järvelle.

Puistopiknikillä.

Junailimme puistopiknikin jälkeen sitten takaisin Neuchâteliin ja ihailimme matkan aikana hitaasti taivaalle nousevaa täysikuuta. Puutarhoille päästyämme se oli kohonnut jo sen verran, että valaisi puiden latvojen yläpuolelta parvekkeeni. Siinä oli sitten mukava ihastella kuutamoa ja öistä puutarhaa.

Kansallispäivän juhlahumua Genèvessä

Turisti-infon sininen Genève-lehmä.

Pikkuisen on viime päivinä tullut oltua takavasemmalla, tai oikeastaan etelämmässä. Olin tiistaina ja keskiviikkona nimittäin työmatkalla Lausannessa, ja jos ei muutamia vuosia sitten tehtyjä torimyyntireissuja pitkin Etelä-Suomea lasketa, niin tämä oli elämäni ensimmäinen työmatka. Ainakin ensimmäinen varsinaisissa kokopäivätöissä tehty matka kuitenkin. Koska kuitenkin ajattelin kertoa hieman enemmän tuosta jo taannoin mainitusta kansallispäivästä, niin hehkutan sitten työmatkailustani joskus toiste.

Kansallispäivän retki Genèveen oli hurjan mukava, eikä vähiten siksi, että sain vihdoin ja viimein rakkaankin tänne Sveitsiin. Koko Genève oli hurjan juhlahumun ja -tunnelman kyllästämä, ihmiset iloisia ja juhlakrääsän kaupustelijat oletettavastikin erittäin tuottoisia.

Maailmanpyörän lisäksi paikalla oli lukuisia muitakin hurjan näköisiä laitteita.

Suloinen nokikanakuva on omistettu Marjalle.

Jet d'Eau, Genèven kuuluisa vesisuihku.

Iltapäivä kului mukavasti Fêtes de Genèven myötä festivaalialueeksi muutettua satamaa kierrellen ja erilaisia performanssitaiteilijoita, taikureita, kauppakojuja ja muuta ihmeellista ihastellen. Tulipa sitten ostettuakin aasialaiskojusta hurjan hyvää ja sopivasti tulista ruokaakin.
Alkuillaksi suunnistin sitten kivasti jännityksen jo kipristellessä mahanpohjassa kohti Genèven lentokenttää. Tottakai lento oli sitten myöhässä ja niinpä palloilin reilun tunnin verran käytävillä ja lentokenttäkahvilassa. Sen siitä saa, kun tahtoo kentälle "hyvissä ajoin" varmuuden vuoksi. Onneksi odotus palkittiin ruhtinaallisesti.
Ilta kuluikin sitten karnevaalihumussa ja kolmisen varttia jonoteltuamme saimme sitten myös ensikosketuksen Sveitsin kansallisruokaan. Pont du Mont-Blanc -silta oli muutettu kokonaan valtaisaksi Fondue géante -keittiöksi. Festivaaliohjelman mukaan lippuja fonduekarkeloihin oli varattu lähes 3000 ja kolmessa jättimäisessä padassa hämmennettiin fondueta, johon tuli 170 litraa valkoviiniä. Muiden ainesosien määrää ei ilmoitettu, mutta eiköhän niiden ole turvallista olettaa olevan melkoisen suuria myöskin. Fondua tarjoiltiin ontoksi kaiverretusta patonginpuolikkaasta josta sitä sitten kaavittiin leipätikulla. Harmi vaan, kun ei siinä tungoksessa oikein yltänyt kameraan asti, joten tässä kohden vaaditaan sitten lukijalta mielikuvitusta.
Seuraava kohokohta oli sitten illan ilotulitus, jota varten onnistuimme puolivahingoissa saamaan ihan hurjan hyvät paikat eräästä satamabaarikojun pöydästä.

Illalla oli vartin mittainen ilotulitus..

..jossa räiskittiin kansallispäivähenkisesti punavalkoisin säihkein.

Kaiken tämän juhlahumun ja ilotulitusten ja fonduen ja lehmänkellojen ja alppitorvien keskellä tottakai myöhästyimme puolivahingoissa viimeisestä junasta Neuchâteliin päin ja päädyimme sitten suurelta osin väsyneen allekirjoittaneen aloitteesta sivukadun hotelliin loppuyöksi. Mitä ilmeisimmin vähän epätietoisena hotellin vastaanottoaulaan puoli kahden aikaan yöllä eksymisen seurauksena saa upeita vapaana olevia kattohuoneita puoleen hintaan.

Hotellihuoneen kattoikkunasta oli näkymä kaupungin kattojen ylle, toisella puolella komeili vuorimaisema.

Hotel Capitole

Seuraavana aamuna heräsin sateen ropinaan kattoikkunaa vasten, ja olin hurjan tyytyväinen siihen, ettemme päätyneet viettämään yötä puiston penkillä. Tyytyväisyysaste vain kasvoi, kun hotellin aamupala osoittautui parhaaksi, jonka olen aikoihin syönyt. Ah, ne uunituoreet croissantit ja hurjan kattava leikkelepöytä!