Työmatkailua

Universitè de Lausanne

Le Biophore

Kuluneella viikolla olen siis ollut kaksi päivää töissä Lausannessa, joten junamatkailua on tullut harrastettua keskivertoviikkoa enemmän. Onneksi sentään jonkun muun piikkiin, tässä tapauksessa siis harjoitteluvastaavien. Uuteen paikkaan oli hieno tutustua ja uusissa projekteissa avustaminen tervetullutta vaihtelua. Työtehtävät olivat melkoisen erilaisia, kuin tähän asti ja opin paljon uusia juttuja labratyöskentelystä, kasvifysiologiasta ja sen sellaisesta. Keskiviikkoiltapäivä sitten vietettiinkin rakkaan kanssa Lausannessa seikkaillen. Vaikka olinkin käynyt aikaisemmin päiväretkellä samassa kaupungissa, niin oli siellä silti hurjasti nähtävää. Ja onneksi oli arkipäivä, niin kaupatkin olivat edellisestä reissusta poiketen auki. Päästiin siis shoppailemaankin!

Olihan sinne katedraalin torniin taas kiivettävä. Portaat olivat yhtä pelottavan kapeat ja pimeät kuin viime kerrallakin.

Lippu kunniaan.

Kaupunkia iltapäivän ajan kierreltyämme tuli nälkä. Ja kuten kaikki tietävät, sopivan ruokapaikan löytäminen on aina hurjan hankala ja pitkällinen prosessi. Lopulta yllämme leijui jo melko vakava mäkkärin uhka, mutta onneksi viime hetkellä allekirjoittanut sai loistoajatuksen: Otetaan vastaan tulleesta aasialaisravintolasta take-away -annokset ja mennään piknikille puistoon! Tämäpä osoittautui loistoajatukseksi, sillä ruoka oli todella hyvää, sitä oli riittävästi ja puistosta oli taivaalliset näköalat vuorille ja järvelle.

Puistopiknikillä.

Junailimme puistopiknikin jälkeen sitten takaisin Neuchâteliin ja ihailimme matkan aikana hitaasti taivaalle nousevaa täysikuuta. Puutarhoille päästyämme se oli kohonnut jo sen verran, että valaisi puiden latvojen yläpuolelta parvekkeeni. Siinä oli sitten mukava ihastella kuutamoa ja öistä puutarhaa.